"Mitä? Olenko minä vanki omassa talossani?" sanoi Drayton.
"Minä panen avaimen luukkuun." kuiskasi Hugh. "Kun kuulette oven sulkeutuvan meidän jälkeemme, lähtekää täältä — mutta ei sekuntiakaan aikaisemmin."
Rattaat pysähtyivät oven eteen. Kuului ajajan hyppääminen kuskipukilta alas. Sitten koputettiin oveen.
Hugh Ritson palasi Draytonin luo ja kuiskasi:
"Tämä on sama mies, joka koetti ottaa teidät kiinni. Pitäkää varanne."
VI LUKU.
"Tätä tietä, herra; tätä tietä, rouva, Me tiesimme, että tulisitte, ja pidimme salin takassa lämpimän tulen. — Tätä tietä, hyvä rouva ja huomatkaa askelmat. Niin, siellä on pimeä ja kylmä, herra — niin, niin on, herra, mutta täällä on valoa ja lämpöä, herra."
Paul ja Greta seurasivat kapakan emäntää pimeän kapakkahuoneen läpi.
"Kyllä me osaamme, hyvä eukkoseni. Ah, ja miten kodikasta teillä täällä onkaan! Kuuma kuin tulistettu pätsi kylmänä yönä! Kiitos, kiitos — ja — me varmaankin hämmästytämme teitä. Sanoitteko te, että odotitte jotakin? Ah, siltä näyttääkin!"
Rouva Drayton peräytyi ovelle kalpein kasvoin ja kauhistunein ilmein hypistellen esiliinansa nauhaa. Päästyään kapakkahuoneeseen hän vapisi kiireestä kantapäähän.