"Etkö sinä sano hyvää yötä, Greta?" kysyi Hugh.
"Hyvää yötä", sanoi Greta niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli.
Veljekset katsoivat hänen jälkeensä.
"Jumala häntä siunatkoon!" sanoi Paul lämpimästi. "Hänen tulevien päiviensä täytyy olla kirkkaampia, jos minä ne voin sellaisiksi tehdä."
Hugh Ritson sulki oven.
"Paul", hän sanoi, "sinä ja sinun vaimosi ette saa enää koskaan tavata toisianne."
Paul Ritson karahti punaiseksi ja sitten tuhkanharmaaksi. Silmäluomet värähtivät tuskin huomattavasti, sitä seurasi iloinen nauru ja juhlallinen totisuus.
"Mitä sinä tarkoitat, mies?" hän sanoi sekavin katsein.
"Istu ja kuuntele", sanoi Hugh hänkin istuen ja kohennellen tulta.
"Heti, sano minulle, mitä se on", sanoi Paul uudestaan.