"Kuulin asemalla, että eräs rouva ja herra olivat lähteneet
Haukka-Haikaraan."
"Ja sinä seurasit jäljestä? No, minun täytyy sanoa, Hugh, että se oli veljellisesti tehty kaikesta huolimatta. —. Eikös ollutkin, Greta?"
"Oli, rakkaani", sanoi Greta hiljaa, ja hänen äänensä vapisi.
Paul huomasi hänen mielenliikutuksensa. "Tyttöparkani, sinä olet vieläkin poissa suunniltasi. Sitä minä en ollenkaan ihmettele. Sinun täytyy mennä levolle. Hugh, sinun pitää antaa hänelle anteeksi. Se oli kauhea näky, tiedäthän. — Meidän uusi elämämme alkaa järkyttäen sinua sydänjuuria myöten, Greta. Mutta älä siitä välitä. Se tarkoittaa vain, että kirkkaat päivät ovat meillä edessä."
Paul astui taas ovelle ja kutsui rouva Draytonia.
"Kuulkaa emäntä, ottakaa minun vaimoni ja viekää hänet huoneeseensa."
Kapakan emäntä nilkutti saliin.
"Huoneeseen, herra, huoneeseen? Herra ei sanonut mitään —"
"Viekää rouva parhaimpaan huoneeseenne yläkertaan", sanoi Hugh tehden merkitsevän ilmeen.
Greta lähti. Hänen askelensa olivat hitaat ja epävarmat.