VII LUKU.
Hugh Ritson astui kapakan toisella puolen olevaan huoneeseen. Oven ripa ei kääntynyt, vaikka hän koetti sitä vääntää. Drayton piti sitä sisäpuolelta ja painaen päänsä avaimen reikään hän koetti kuunnella.
"Kuka se on?" hän kuiskasi, kun Hugh Ritson väänsi lukon auki ja työnsi ovea.
"Päästäkää minut sisään", sanoi Hugh jurosti.
"Epäileekö hän?" kuiskasi Drayton, kun ovi jälleen sulkeutui. "Seurasiko hän minua? Mitä aiotte pojalle tehdä? Saatana, minä näytän hänelle!"
Ja Drayton hapuili tyhjässä huoneessa, kopeloi sammunutta liettä ja sai käteensä hiilihangon.
"Hullu!" sanoi Hugh hiljaisella äänellä. "Pankaa se pois."
"Eikö hän ole seurannut minua? Luuletteko, että ne ottavat minut kiinni? Antaa hänen tulla tänne, niin näkee."
Drayton käveli pimeässä, ja lattia kolisi hänen raskaitten saappaittensa alla.
"Liikkukaa hiljemmin, te heittiö", kuiskasi Hugh äreästi. "Hän ei tiedä mitään teistä, hän ei ikinä ole kuullut teistä sanaakaan. Olkaa hiljaa. Kuuletteko?"