Hän päästi irti Gretan kädet. Hän painoi polttavat huulensa hänen kylmälle otsallensa. Gretankin oli vallannut pelko, joka mursi hänen urhean sydämensä. Tuntui kuin hän olisi häipynyt mieheltänsä sumupilveen.
"Hyvästi, hyvästi!"
Hetken hiljaisuus, murtuva katse, tukahduttava Nyyhkytys, viimeinen kädenpuristus, ja ovi sulkeutui haulin jälkeen. Greta oli yksin tyhjässä käytävässä. Hänen huulensa olivat kylmät, silmänsä suljetut. Rusohohtoinen päivä sulki luostarin syliinsä, ja puhdas, soinnukas, täyteläinen kuoro tervehti sitä viestinä ikuisen kauneuden, rakkauden ja onnen mailta.
X LUKU.
Hetkisen harmitti Hugh Ritsonia, että Paul oli tällä tavalla kokonaan tehnyt tyhjäksi hänen suunnitelmansa. "No, ei sillä väliä", hän sanoi, "kysymys on vain muutamasta päivästä eikä muusta. Minun täytyy kuitenkin saada tahtoni toteutetuksi."
Drayton ei koettanutkaan salata mielihyväänsä, kun ovi sulkeutui ja vaunut vierivät pois. "Minä en ole pahoillani, että se lurjus on tiessään ja täällä on selvät reitit."
"Kun ne nyt menivät, on teillä vain vaarallisempi tehtävä, ystäväni", sanoi Hugh Ritson järkähtämättömän levollisesti.
Drayton katsahti häneen puoliksi peläten, puoliksi epäillen. "Te ette kai ole antanut poikaa kuitenkaan, ilmi? Ette kai liene sanonut hänelle, että minä olen täällä?"
"Älkää olko hullu! Menkää toimittamaan minulle; vuode, minun täytyy jäädä tänne yöksi. Teidän tulee olla varuillanne, jos aiotte menetellä viisaasti. Poliisi tulee aamulla tänne, siitä panen pääni pantiksi."
"Tänne? Aamulla? Ei!"