Pois, pois, vaikk'ei hän tiennyt, minne. Eteenpäin, eteenpäin, tietämättä miksi.
Päivä oli nyt voittanut yön. Kuta kirkkaampia oli aamu, sitä synkeämpi oli hänen sydämensä. Tukka oli päässyt puoliksi hajalle ja sumu oli tarttunut siihen, jäädyttäen sen paksuiksi suortuviksi, mutta siitä hän ei välittänyt, vaan astui edelleen nousevan auringon luodessa kultaisia säteitänsä maailmaan.
Oi, kun saisi haudata itsensä iäksi, iäksi — mutta ei vielä kuolisi, ei, ei, ei kuolisi!
Muutamassa teitten risteyksessä oli osoitepylväs, josta hän luki: "Kilburniin". Sen vierellä kasvoi metsää, ja auringon säteet leikkivät pensaissa punaten kuolleita lehtiä, jotka vielä riippuivat tammen oksissa. Hänen oli nyt lämmin, mutta voi, kuinka väsytti! Hän pistäysi piiloon rautatammipensaan suojaan, joka kasvoi aivan tien reunalla ja lyyhistyi maahan varisseille lehdille. Hän uinahti uneen, mutta heräsi säikähtäen. Kaikki oli aivan hiljaa. Väsymys voitti kuitenkin pelon ja pohjattoman tuskan ja hän nukkui.
Uni, joka tekee kuninkaita ja kuningattaria meistä kaikista — suloinen uni teki tästäkin hylätystä tytöstä kuningattaren, rakkauden kuningattaren, ja hän uneksi kodistaan, joka oli kaukana vuoristossa.
Mercy nukkui yhä, kun kuorma-ajurin vaunut kulkivat jyristen tietä ohi. Ajaja, kirkassilmäinen mies, aamun raikkaus kasvoillaan, istui edessä ja vihelteli. Hänen hevosensa pysähtyi ja se herätti hänen huomiotansa. Tämä tapahtui juuri rautatammipensaan luona, ja hän huomasi Mercyn sen takana.
Tytön kasvot olivat kuluneet ja kalpeat, päähine valunut taakse. Hänen päänsä nojasi puun runkoon, toinen käsi lepäsi rinnalla ja toinen oli hervahtanut sivulle kuolleille lehdille, johon oli pudonnut hänen hervottomista sormistaan hänen punaiseen nenäliinaan kääritty nyyttinsä — ja koko kuvaa valaisi säteilevä aamuaurinko.
Ajaja hyppäsi maahan. Samana hetkenä Mercy heräsi pelästynein ilmein.
Hän nousi seisoalleen ja tahtoi juosta tiehensä.
"Nuorena joutunut maailmaa kiertämään, vai mitä, neiti?" sanoi ajaja.
Hänen äänensä oli ystävällisempi kuin hänen sanansa.
"Antakaa minun mennä, pyydän", sanoi Mercy ja koetti päästä ohi.