"Te tunnette Covent-puiston — ei kaukana Leicesteristä ja
Heinätorista?"
Mercy pudisti päätänsä.
"Mitä? Ettekö koskaan ole ollut siellä — ei lähelläkään?"
Mercy pudisti uudestaan päätänsä ja painoi katseensa alas.
Ajaja vilkaisi häneen salaa. "Hänelle on tainnut käyrä huonnosti", hän ajatteli ja oli hetkisen hiljaa. Sitten hän katsoi häneen toisen kerran kulmiensa alta.
"Minä näen, että neitill' on kipeät silmät."
"Ne ovat kipeät ja joskus on vaikea nähdä", vastasi Mercy.
"Te näytätte samanlaiselt' kuin eräs minun ystäväni — silmänne ovat samanlaiset, tarkoitan — hänenkin olivat punaiset ja turvonneet ja niin pois. Se oli Tom Crow, minun liiketoverini, oikeastaan. Tom vilustui yhtenä yönä, kun me olimme omenoita keräämässä Roger Tichbornen tilalla. Kylmä iski suoraan Tomin silmiin, ja on ihme, jos hän ei ol' sokea kuin pukki."
Mercyn huulet vapisivat. Ajaja lopetti lavertelunsa ajatellen, että oli mennyt liian pitkälle ja sitten hieman epäjohdonmukaisesti koettaen erehdystään korjata alkoi kurittaa hevostansa.
"Hei, sinä vanha, tyhmä kuhnus, sinä matava täi!"