"Sanon teille vielä, että vain se on minun ystäväni, joka auttaa minua saavuttamaan onneni."
"Te saavutatte sen, Drayton, vielä tänä yönä. Kuunnelkaa minua. Se mies, jota sanotaan minun veljekseni Paul Ritsonin nimellä, ei ole minun isäni poika. Hän on minun äitini ja erään toisen miehen poika ja hänen oikea nimensä on Paul Lowther."
"Minä en välitä siitä, mikä hänen oikea nimensä on, enempää kuin siitäkään, mikä on väärä. Se ei merkitse minulle mitään, sanon minä, ja sillä hyvä."
"Eikö teille merkitsisi mitään saada periä viisituhatta puntaa?"
"Mitä?"
"Paul Lowther on sellaisen summan perijä. Mitä te sanotte, jos minä panisin teidät Paul Lowtherin sijalle ja te saisitte Paul Lowtherin perinnön?"
"Häh? Ja tuo onni olisi saatavissa — ja miten?"
"Kuten olen sanonut teille aikaisemmin."
Kuului hiljaista ratinaa, sellaista kuin syntyy, kun rotta nakertaa tietänsä jauholaariin.
"Mitä se on?" sanoi Drayton kasvot valahtaen valkeiksi ja levottomat silmät pelokkaina oveen kääntyen. "Avain pantiin oveen", hän kuiskasi.