Näin sanoen hän kääntyi taloon, mutta tuskin oli ottanut pari askelta kun horjahti taaskin ja vaipui portaille.
"Herra varjelkoon, Herra varjelkoon, herraparkahan on aivan voimaton", maurusi rouva Drayton hätäillen.
Paul Ritson naurahti vähän, kohotti punaiset silmänsä ja sanoi:
"Jaa, jaa! Ei se ole mitään. Päätä huimaa, siinä kaikki. Ja janottaa — hirveästi. Antakaa minulle juotavaa, hyvä eukko."
"Tyhjentäkää tuo penkki, neiti, ja me asetamme hänet siihen pitkälleen", sanoi ajuri. "Hyvä. Siinä voi levätä. Laskeutukaa siihen, herra."
"Varjelkoon, varjelkoon, juokaa tämä, herra. Se tekee teille hyvin hyvää. Se on viinaa."
"Vettä — antakaa minulle vettä", sanoi Paul heikosti. "Minä näännyn janoon."
"Voi kauheata, kuinka kuuma hänen otsansa on!" huokasi Mercy.
"Eikä mitään keinoa viillyttää sitä", sanoi ajuri. "Asuuko hän täällä, rouva?"
Rouva Drayton toi lasin vettä. Paul tyhjensi sen viime tippaan.