Hugh Ritson nauroi pilkallisesti.
"Minusta hän oli hullu. Roistot ovat tavallisesti myöskin hulluja."
"Tavallisesti; olen usein pannut sen merkille", sanoi herra Bonnithorne.
"Mitä iloa voisi jollekulle ihmiselle tuottaa mennä etsimään jonkun hullun ja hylätyn vaimon poikaa?"
"Hullu", vastasi herra Bonnithorne, "oli kyllin järjetön tehdäkseen sellaisen säädöksen, että ellei poikaa löydettäisi, ennenkuin Greta tulee täysikäiseksi, jälkisäädöksen summa olisi kaksinkertaisena maksettava poikain orpokodille."
Tämä huomautus sai Hugh Ritsonin kunnioittamaan kuolleen miehen järjen terävyyttä.
"Senvuoksi on siis perheelle hyödyllistä jälkisäädöksen määräyksen mukaan koettaa löytää Gretan velipuoli", hän sanoi sovittaen heti paikalla yhteen kaikki tämän asian yhteydessä olevat seikat.
"Jos hän on elossa; ellei, niin ainakin on saatava varmuus hänen kuolemastaan."
Taas kulkivat miehet jonkun matkaa ja saapuivat paikalle, josta kääntyi käytävä puiden välistä pilkottavaan taloon vuoren juurella. Nuorempi mies kääntyi varmoin askelin käymään sitä.
"Mutta minä en voi käsittää, mitä kaikki tämä minua hyödyttää. Kun minä sanoin, että minä olen toinen poika, sinä —"