"Anteeksi? Pyydä Jumalalta anteeksi, tyttö. Minä olen vain ihminen, ja sinä olet tuhonnut minun elämäni."
Portaista, kuului askeleita, ja Jabez-poikanen ilmestyi yliselle kynttilä kädessä. Hän oli odotellut kapakan emäntää, kun kuuli ääniä yläkerrasta.
"Kuuleppas mies", sanoi Gubblum. "Eks' näe isäntääsi alakerrassa?"
Jabez irvisti ja katsoa toljotti Paul Ritsoniin.
"Kuule, mies, näiks' kahren miehen lähtevän talosta viitisentoista minuuttia sitten?"
"Näin kyll'", sanoi Jabez. "Ja varmaan toinen oli se herra, joka tul' tänn' äsken — ja yks' toinen miäs."
"Toinen mies — sinun isäntäsi, tarkoitat kai?"
Jabezin suu levisi korviin asti.
"Kuuliks' sä mitään?"
"Mää kuulin sen herran sanovan, ett' heirän täytyy oll' St. Pancraksen asemall' puol'yön aikaan."