"Ei sinnepäinkään", sanoi Dick-mylläri varmasti. "Teidän muistonne pettää suuresti, herra Ritson."
"Siinä olet oikeassa, vanha veikko. Minä en enää koskaan ole sama senjälkeen, kun minä sairastin aivokuumeen Lontoossa — en pääni puolesta — ymmärrättehän?"
Miesten ryhmä seisoi aivan oven edessä, kun veli Peter astui kirkonpihan yli punainen paperi kädessään.
"Kukas tuo on? — Methodisti, vai?"
"Methodisti, siitä ei epäilystä", sanoi seppä.
"Ah, sehän on kirkkoherran Peter", lisäsi postinkantaja, "ja tuo paperi on sähkösanoma. Näyttää kuin hän toisi sitä jollekin."
"Seis vähän, poikaseni", sanoi Drayton ja eroten joukosta hän lähestyi
Peteriä koirajoukon hyppiessä ja haukkuessa hänen ympärillään.
Veli Peter oli ehtinyt kirkon portaille; lasten laulu kuului yhä sisältä.
"Jos tuo sähkösanoma on minun vaimolleni, te voitte sen yhtä hyvin antaa minulle", sanoi Drayton ojentaen kätensä ottaaksensa sen.
Veli Peter vetäytyi taapäin.