Laulu loppui ja Greta astui varpaisillaan eteiseen kantaen käsivarsillansa pientä palleroa, joka itki. Peter antoi sähkösanoman hänelle ja lähti kulkemaan käytävää. Drayton oli yhtynyt tovereihinsa ja hakkasi särkyneen pullon kaulaa tasaiseksi seinään, kun Peter astui ohi.
"Silitä pulloa methodistin selkään", huusi Dick-mylläri, ja seuraavana hetkenä Peter sai selkäänsä särkyneen pullon kappaleet.
Hohottava naurunremakka täytti ilman ja kaikui vuorissa.
"Mikä kepponen!" vikisi postinkantaja.
"Mikä kepponen!" karjahti seppä.
"Mikä kepponen!" mölisi mylläri.
"Siinä sait", virnisti Natt.
"Hänellä on kohta poikain kujeet, tuolla herra Paulilla", sanoi
Lentävän Hevosen kapakoitsija.
"Ei, hän on jo aika mestari", kehui Tuomas Kyttyräselkä.
Jättäen Peterin pyyhiskelemään vaatteistaan likööriä, jota oli pullon pohjassa vielä ollut, tämä meluisa sakki lähti tielle, miehet huutaen ja kiroten, koirat haukkuen ja liehakoiden heidän ympärillään ja kukot vihaisesti kotkottaen, kun jokaisen kädet härnäsivät ja nyppivät niitä, ja miehet nauraa hohottivat niiden raivolle.