Paria minuuttia myöhemmin tämä sovinnon tehnyt joukko tarpoi polvea myöten vesilaskun yli laakson toiselle puolen. He pysähtyivät muutamien askelten päähän kaivoksesta, jonka reunalla oli koneita ja pyöriä.
"Mennääns kattoon mun veljein tilejä", sanoi Drayton ja he astuivat yksikerroksiseen taloon, joka oli lähellä.
Huone oli tilava — sisustettu kuin kirjasto eikä niinkuin konttori — paksut villamatot lattialla, kirjoituspöytä, nojatuoleja ja upea pöytä keskellä lattiaa näyttivät sangen kodikkailta.
"Täm' on kuin meitä varten, hitto vie", sanoi Drayton. "Tommy, avaapas nyt joutuin korkit."
"Siinä täytyy olla tulot, ennenkuin voiraan laittaa tämmöttiä", sanoi mylläri heittäytyen nojatuoliin lojollensa.
Dick katui kuin vimmattu, kun oli ollut niin hullu, ettei ollut vaatinut kuin viisikymmentä puntaa tuhotusta myllystänsä.
"Ettekös ole kuulleet, ettei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää?" hymähti
Drayton raapaisten tikulla tulta mahonkipöydän päästä.
"Mitä, mies, tahroks sanoa, ettei kaivos kannata?" kysyi seppä.
Drayton pudisti hänelle yli olkansa päätänsä ja sen tuli tarkoittaa sekä kieltoa että epäilystä.
"Kyll' se nyt kannattaa, kun teillä on rahoja lainata Hugh-herralle", pisti Tuomas Kyttyräselkä viisaan näköisenä.