"Kuinka niin, Gubblum?"
"Mitä, mies, etteks ole kuullut, miten se roisto tappoi vanhan Fan-paran. Ei? No, tierättehän, että Fan oli Paul Ritsonin koira, ja kun hän näki sen miehen tulevan käytävää, se hyppi ilosta ja haukkuen heilutti häntääns'. Mutta kun mies tuli likemmä ja se näki erehryksens', se luikki ulisten häntä koipien välissä pakoon. Mies koetti mielistellä sitä, mutta sepä ei antanut mielistellä itteäns', ja ihmiset pitivät lystiä. Mitäs luulette riiviön tehneen? Hän otti kiven ja poukkasi sillä elukan pään halki."
"Se on totisesti hänen tapaistaan", sanoi Matthew "Mutta eivätkö ihmiset näe, että hänen vaimonsa, entinen Greta-neiti, ei tahdo virkkaa hänelle halaistua sanaa?"
"Ei, ne sanovat, että se on vain valeliitto ja että; hän häiren jälkeen on muuttanut mieltäns'… Siinä kaikki, mitä ne tomppelit ajattelevat siitä."
"Kuulkaas", sanoi Mercy puoliksi nousten penkiltänsä, "kuulen rouva
Ritsonin askeleita."
Miehet kuuntelivat. "Ei, tyttö, ei sieltä mitään askeleita kuulu", väitti Gubblum.
"Kyllä, hän on tiellä", sanoi Mercy. Hänen kasvojensa ilme kertoi, että näyn kadottua olivat toiset aistit terästyneet ja hän saattoi kuulla paremmin kuin toiset. Hetkistä myöhemmin Greta astui mökkiin. Sähkösanoma, jonka Peter oli hänelle kirkossa antanut, oli vielä hänen kädessään. "Hyvää huomenta, Matthew — hyvää huomenta Gubblum. — Minulla on uutisia sinulle Mercy. Tohtorit tulevat tänään."
Mercyn pää painui äkkiä alas. Vanhan miehen pää kumartui vieläkin syvemmälle.
"Kas niin, älä pelkää", sanoi Greta tarttuen lämpimästi hänen käteensä. "Se ei kestä kuin hetkisen. Eiväthän tohtorit ole vahingoittaneet sinua ennenkään, vai ovatko?"
"Ei, mutta nythän tuleekin leikkaus", sanoi Mercy vapisevalla äänellä.