Sinä hetkenä asianajaja painoi päänsä hyvin alas.
V LUKU.
Aurinko hohti polttavana Hindscarthin huippujen yli, mutta pohjatuuli oli viileä, niin että matka Ghylliin oli virkistävä ja helppo. Herra Bonnithorne puhui käydessään sangen vähän, mutta Hugh Ritson tuli aivan loistavalle tuulelle ja iloisesti hän jutteli monenlaisista asioista. Kello oli vasta muutamaa minuuttia vailla yhdeksän, kun he saapuivat taloon. Palvelijat puuhailivat askareissansa pukeutuneina puhtaihin esiliinoihin ja päähineisiin.
"Ovatko herrat saapuneet?" kysyi Hugh.
"Eivät vielä, herra," vastasi yksi palvelijoista — vanha Dinah Wilson.
Nämä kaksi miestä nousivat Hugh Ritsonin huoneeseen. Sinne oli aamiaispöytä katettu. Asianajaja katsahti paikkoihin ja virkkoi:
"Sinä olet pyytänyt muitakin ystäviä?"
Hugh nyökkäsi ja istui harmoonin ääreen.
"Kolme tai neljä lähinaapuria", hän sanoi avaten tappeja. "Tällaisessa asiassa on hyvä todistajain olla läsnä."
Bonnithorne vastasi hitaasti: