"Mutta mitäs sen miehen tunteista, joka niin pian ajetaan pois talosta?"
Hugh Ritsonin sormet liikkuivat koskettimilla. Hän pysähtyi ja katsahti ympärillensä.
"Minä en ikinä ole ajatellut, että sinä olisit niin verraton leikinlaskija, Bonnithorne," hän sanoi, mutta vain hymyn varjo häivähti hänen kasvoillansa. "Tunteista — hänen tunteistansa!"
Kuului vilkkaita juoksutuksia uruilla ja muut äänet hukkuivat niihin. Akkuna oli auki. Asianajaja astui sen luo ja katseli ulos. Tänä hetkenä molemmat miehet olivat selin. Hugh Ritsonin pää oli painunut koskettimien yli, herra Bonnithornen katse ihaili rauhallista maisemaa, joka täyteläisenä ja uhkeana kylpi auringossa. Molempien kasvoilla oli merkillinen hymy.
Hugh Ritson hypähti istuimeltaan.
"Ah, minä tunnen jo itseni toiseksi mieheksi!" hän virkahti astuen muutaman kerran edestakaisin huoneessa, eikä hänen käynnissään huomannut tavallista velttoutta. Eteisestä kuului uusien vieraiden ääni. Hetkisen kuluttua ilmestyi eräs palvelija johtaen sisään kolme herraa, jotka sydämellisesti pudistivat Hugh Ritsonin kättä.
"Olen hyvin iloinen voidessani palvella teitä jotenkin", virkkoi yksi tulijoista.
"Minua suuresti ilahduttaa, että tämä onneton sukulaisuus selviää.
Sehän on skandaali." lisäsi toinen.
"Ettehän te voi elää semmoisissa oloissa. Elämä menettäisi arvonsa, ymmärrättehän", jatkoi ensimmäinen.
Kolmas herra oli pidättyvämpi, mutta Hugh Ritson osoitti hänelle sitä suurempaa huomaavaisuutta. Heillä oli lyhyt kuiskaava neuvottelu hieman sivulla.