Hugh katsahti häneen. Sisältä kuului puheensorinaa.
"Sinä pelkäät, että sinun hyvä nimesi tulee sekoitetuksi tähän skandaaliin, kuten sanot?"
Herra Bonnithornen kasvoille levisi outo ilme sinä hetkenä.
"Minun hyvästä nimestäni tässä ei ole kysymys", hän sanoi tyynesti ja kääntyi oveen.
"Kenenkäs sitten? — hänen?"
Mutta asianajaja oli jo vetäissyt oven auki ja astui huoneeseen.
Hugh Ritson suuntasi askelensa siihen huoneeseen, jota Paul Drayton piti sänkykamarinansa. Hän avasi koputtamatta oven. Sisällä oli pimeää. Vain kapeat valojuovat pilkistivät sisään raskaitten verhojen välitse. Ilma oli sakea ja tuoksui väljähtyneeltä tupakalta ja oluelta. Hugh tunsi vihansa kuohahtavan, mutta hillitsi itsensä.
"Kuka siellä?" kuului käheä ääni tummien uutimien takaa, jotka neliömäisten tolppain varassa kokonaan peittivät vuoteen pimeään.
"Täällä on ystäviä", sanoi Hugh iloisesti. "Kauanko sinä vielä viivyt?"
Kuului hiljaista murinaa.