Palvelija oli seurannut Draytonia tuoden sisään puolikypsän pihvin.
"Eikö posti ole tullut?" kysyi Drayton vaihtaen lautasia.
"Se ei voi enää olla kaukana", sanoi Bonnithorne katsoen kelloansa.
"Kuta lähempänä, sitä parempi", mutisi Drayton. Hän otti muutamia papereita povitaskustaan ja laski ne. Sitten hän taittoi ne ja pisti liivinsä rintataskuun, jossa hänen kellonsa olisi ollut, jos hän sellaista olisi käyttänyt.
Kun aamiainen oli syöty, Hugh Ritson — otti laatikosta muutamia tärkeitä asiakirjoja. "Istukaa, herrat", hän kehoitti. Kaikki istuivat, paitsi Drayton, joka sytytti piipun ja juoksi kysymään postia. Se ei vieläkään ollut saapunut. "Mene sitten teroittamaan hänen kannuksiansa."
"Minun tehtäväni olisi vähemmän mieluinen", sanoi Hugh Ritson, "elleivät jo kaikki seikat olisi ennestään tuttuja."
"Sitten me keskustelemme tuttujen seikkojen perusteella", pyhähti
Drayton hautautuen savupilven suojaan.
"Paul, minä pyydän sinua istumaan", sanoi Hugh Ritson toisella äänellä.
Drayton istui jotakin muristen.
"Minun on ilmoitettava teille", jatkoi Hugh Ritson, "että minun veljeni, jonka te tunnette Paul Ritsonin nimellä, on päässyt selvyyteen ja myöntää, ettei hän ole isäni perijä, koska isäni kuoli jättämättä jälkisäädöstä."
Pöydän ympärille kokoontuneet miehet nyökyttivät kallojansa mitä erilaisimmilla tavoilla.