Hugh Ritsonin sieraimet värähtelivät ja hänen silmänsä iskivät tulta.
Drayton nolostui hetkeksi, mutta räjähti sitten nauruun.
Seurasi pitkä äänettömyys. Bonnithorne seisoi yhä akkunassa pää painuneena, kädet ristissä selän takana ja tömistellen lattiaa jaloillansa. Hugh Ritson astui hänen luoksensa. Hän katseli häntä hetkisen ja kosketti sitten olkapäähän. Hänen kasvonsa olivat intohimon vääristämät, ja ääni kuului hiljaa ja syvänä kuin maan alta, kun hän puhui.
"On eräs kirja", hän sanoi, "jonka te kirkonmiehet hyvin tuntenette, ja se kertoo väärästä huoneenhaltijasta. Isäntä aikoi ottaa häneltä huoneenhallituksen pois. Silloin tämä palvelija kyseli itseltänsä: 'Mitä on minun tehtävä?'"
Seurasi äänettömyys.
"Mitä hän teki?", jatkoi Hugh Ritson, ja sanat kaikuivat hiljaisuudessa vihlovina kuin rautakellon läppäykset. "Hän kutsui isäntänsä velkojat yhteen ja sanoi ensimmäiselle: 'Kuinka paljon olet velkaa?'"
"Sata painomittaa." Silloin hän sanoi: "Kirjoita viisikymmentä'."
Seurasi toinen äänettömyys.
"Mitä tämä huoneenhaltija tarkoitti? Hän ajatteli, että kun isäntä karkoittaa hänet palveluksestansa, velallinen ottaa silloin hänet omaan taloonsa."
Hugh Ritsonin tapa oli nyt tyyni ja jäätävän kylmä. Hän kääntyi puoliksi Draytoniin ja kohotti ääntänsä.