"Sanoin viiden junalle", sanoi Hugh kiivaasti. "Mää en sano millonkaan, ei. Se olisi kolme puolikruunusta."
Hugh heitti puolen sovereignen rahan myymäpöydälle.
"Lähettäkää se täsmälleen puoli viisi."
"Ghylliin?"
Kureet poskella näyttivät nyt tasoittuneen.
"Kaivosvuorelle."
Salin ovi avautui uudelleen, ja Natt ilmestyi kynnykselle. Tallimiehen uniset silmät avautuivat ja välähtivät tietävän näköisinä. Sitten hänen pyöreät kasvonsa katosivat ja hänen livertävä äänensä sekaantui toisten äänekkääseen meluun. Seuraavana hetkenä ovi heitettiin selkoselälleen, ja Drayton vetelehtivänä ilmestyi kapakkahuoneeseen. Hänen tukkansa oli laskeutunut otsalle, josta hattu oli työnnetty takaraivolle. Sikaari savusi hänen suussansa, ja sormiensa päät hän oli tukkinut liivinsä taskuihin.
"Tuu sisään, mull' on jotakin näytettävää sinulle", hän hohotti.
Hugh ei hievahtanut paikoiltaan, vaan nosti kuitenkin päänsä ja silmäsi huoneeseen. Puolet koko laakson kelvottomimmasta roistoväestä oli kerääntynyt pöydän ympärille, ja heidän haamunsa näyttivät sinisiltä savun sisässä. Suuren takan puisella reunuksella oli auki suuri kirja, jonka lehtiä ovelta puhaltava tuuli selaili.
"Mää en ol' unohtannu, mitä sää sanoit kauan aikaa sitten kirkkoherran kirjast'", sanoi Drayton, "tässä se on ja verraton kalleus se onkin. Sinä tahroit peloittaa mua sillä, mutta varjele taivas, miten kauheasti minä siitä pirän. Kuuntele."