"En, Bessie, minä olen ollut ahkera kuin muurahainen koko päivän pesten ja silittäen."
"No, sieltähän kuuluu aivan kummia. Kaksi veljestä ja sellaisia kelvottomia. Siellä tuli lopulta ilmitappelu ja herra Hugh kuuluu olevan kuoleman kielissä siitä iskusta, jonka tuo pitkä kolppana hänelle antoi."
Hugh Ritson tömisti kovasti jalkojansa ovella.
"Sanokaa miehellenne, että minä tahdon tavata häntä", hän sanoi käskevästi.
Kapakan emäntä katsahti ylös, kääräisi lautasliinan kokoon ja vastasi hermostuneesti: "Kyllä, herra." Sitten hän luntusti salin ovelle ja avasi sen. Meluisat äänet, höyryt ja inhoittavat hajut hyökkäsivät kilvan raittiimpaan huoneeseen. "Tommy!" hän huudahti, niin että se kirkuvana kuului yli muiden melun.
Kapakan isäntä ilmestyi.
"Voitteko lähettää minulle kyytirattaat puoli viideksi huomenaamuna?" virkkoi Hugh.
"Ehkä; se on kyllä sangen varhainen hetki, luullakseni", inisi kapakan isäntä.
Puhuessaankin hän veti pitkävartista piippua ja hänen punakoille kasvoillensa ilmestyi kaksimielinen hymy.
"Minun täytyy joutua viiden junalle", selitti Hugh. "Lontooseen?" toinen poski irvistyi lukemattomiin poimuihin.