Tohtori nyökkäsi.
"Hän tarttui vartijaan, väänsi hänet melkein solmulle lanteesta, kohotti sitten päänsä päälle ja iski tantereeseen sellaisella voimalla, että se olisi vienyt hengen joltakin toiselta, mutta ei siltä mieheltä. Tuli lisää vartijoita ja vanki vietiin koppiinsa tomuisena, hiestä märkänä ja verissään, silmät hohtaen kuin tulipallot. He panivat pojan ruumiin penkille hänen viereensä, huulet valkeina ja kasvot sinervinä. Se oli kauhea näky, sen voin sanoa teille."
Hugh Ritsonin rinta kohoili ja ihme kyllä, jostakin hänen sydämensä syvyyksistä nousi merkillinen ylpeyden tunne. Tämä mies oli sankari ja hänen oma veljensä.
"Ja siitä sitten vankia rangaistiin?"
"Neljätoista päivää rangaistuskoppia ja kuusi kuukautta puoli annosta. Maanantaina hän pääsee pois ja silloin hänellä on sininen lakki, joka merkitsee hänet vaaralliseksi mieheksi."
Hugh Ritson värisi.
"Onko ihan mahdotonta saada nähdä häntä huomenna?" hän kysyi.
"Tulkaa huomenaamuna ennen kirkonaikaa minua tapaamaan, niin saamme puhua johtajan kanssa."
XIV LUKU.
Varhain seuraavana aamuna Hugh Ritson näytti määräyksensä vankilan portilla, ja hänet neuvottiin tohtorin asunnolle. Hugh ja tohtori menivät etsimään johtajaa, mutta saivat tietää, että hän oli koko päiväksi mennyt pois. Apulaisjohtaja makasi vuoteessa hammassäryssä, eivätkä he voineet tehdä mitään muuta kuin odottaa huomiseen saadakseen puhutella vankia.