"Tässä on mies, jota haluatte puhutella", sanoi vartijapäällikkö kohteliaasti kumartaen.
Hugh Ritson koetti kohottaa katsettansa, mutta se vaipui äkkiä maahan. Hän avasi huulensa puhuakseen, mutta sanat pysähtyivät kielelle. Sillä aikaa märkä, likainen, alaston, sidottu ja verintahrattu vanki aseellisten vartijoitten välissä seisoi hänen edessänsä suorana ja ylväänä ja hänen silmänsä näyttivät tunkeutuvan toisen sielun pohjiin asti. Vanki pani toisen kätensä lanteelleen ja osoitti toisella halveksien Hugh Ritsonia.
"Mitä tuo mies minusta tahtoo?" hän sanoi syvällä rintaäänellänsä.
Tämän kuullessaan Hugh Ritson vastasi kiihkeästi:
"Paul, minä en tahdo lisätä sinun kärsimyksiäsi lausumalla julki säälittelyni."
Virkailijat katsahtivat toisiansa silmiin.
"Minä en huoli sinun säälistäsi", virkkoi vanki katkerasti.
"Et, vaan minä tarvitsen sinun sääliäsi", sanoi Hugh Ritson hiljaa.
Vanki naurahti karkeasti ja kääntyi sitten vartijaan.
"Tässä, viekää minut pois. Minä olen saanut tästä tarpeekseni."