"Näettekö te tämän miehen täällä oikeussalissa?"
"Näen, hän istuu teistä oikealle kolmannella tuolilla."
Drayton nousi, hymyili leveästi, kumarsi todistajalle ja istahti sitten takaisin.
"Olitteko te yksin siinä vaununosastossa?"
"Ensin olimme, mutta juuri, kun juna alkoi liikkua, kukas muu yhtyi meihin, ellei kirkkoherra Christian."
Taas seurasi keskustelua ja supinaa, ja tuomari selitti, ettei hän tahdo viivyttää oikeutta tutkimalla sitä merkillistä sattumaa, joka kirkkoherra Christianin toi Lontooseen tällä ratkaisevalla hetkellä. Nämä seikat itsessänsä muodostavat tosiasiain ketjun, joka vielä on joutuva rikosoikeuden tutkittavaksi, koska tämän kautta juttu tapahtuneesta rikoksesta käy yhä tuskallisemmaksi ja peittyy yhä suurempaan hämärään.
"Kertokaa oikeudelle, mitä tapahtui junassa."
"Minä huomasin heti, ettei mies ollut minun mieheni, vaikka hän muotonsa ja kokonsa puolesta suuresti oli hänen näköisensä, ja kun hän puhutteli minua vaimonaan, minä jyrkästi kielsin häntä sitä tekemästä."
"Huomasiko myöskin kirkkoherra Christian erehdyksen?"
"Huomasi kyllä, vaikk'ei aivan niin pian."