"Se on aivan totta."
Kuului keskustelun supinaa oikeussalista ja kuiskauksia tuoliriveiltä. Tuomari pysähtyi ja selitti, ettei ollut hänen aikomuksensa koettaa päästä selville tästä omituisesta tosiasiasta, jonka vain yksi henkilö valallansa voisi todistaa. Mutta vaikka tämä henkilö olisi saapusalla, ei häntä kuitenkaan voitaisi kuulustella. Kuullessaan tämän selityksen Hugh Ritson kohotti raukeat silmänsä, ja kuulustelu jatkui.
"Kolme päivää myöhemmin te saitte mieheltänne sanan saapua puoliyön junalle St. Pancraksen asemalle, josta teidän miehenne kanssa oli matkustettava takaisin Cumberlandiin?"
"Niin sain."
"Kuka toi teille sen sanan?"
"Rouva Drayton, Hendonin kapakan vanha emäntä."
"Menittekö te asemalle?"
"Oh, kyllä."
"Kertokaa oikeudelle, mitä sitten tapahtui."
"Juuri kellon lyödessä kahtatoista, kun junan piti lähteä, eräs mies, jota ensi silmäyksellä pidin miehenäni, kiiruhti asemasillalle ja minä menin hänen kanssaan vaunuun."