Kahta päivää myöhemmin oli vanhan, harmaan kaupungintalon ympärille Keswickissä kerääntynyt tungokseen asti väkeä. Kihlakunnanoikeus oli kokoontunut välikäräjille tutkimaan erästä juttua, joka herätti paikkakunnalla tavatonta huomiota. Kantajana esiintyi Greta, Paul Ritsonin rouva, ja vastaajan nimeksi kannekirjelmässä oli merkitty Paul Drayton, esiintyvä nykyjään Paul Ritsonin nimellä ja halliten Ghyllin kartanoa Newlannin seurakunnassa.
Käräjähuone oli tungokseen asti täynnä Se oli suuri, tyhjä huone, jonka toisessa päässä oli pitkä pöytä ja kaks riviä tuoleja, toinen rivi oikeutta ja valamiehiä ja toinen asianajajia, vieraitamiehiä ja asianosaisia varten. Muita istuinpaikkoja huoneessa ei ollut ja laakson asukkaat seisoivat tyhjällä lattialla ahdettuna niin tiukkaan, että tuskin saattoi hievahtaa.
Pöydän toiseen päähän varatulla tuolilla istui Greta. Hänen leukansa oli käden varassa. Hän painoi silmänsä maahan, kun katselijat kuroittivat kaulojansa nähdäkseen häntä edes vilahdukseltakin. Hänen rinnallaan, toinen käsi hänen tuolinsa selkänojalla seisoi vanha kirkkoherra, kaunis päänsä valkeampana kuin koskaan ennen, hänen lempeitten kasvojensa hellyyttä ilmaisevat piirteet kuvastivat syvää tuskaa. Lakkaamatta tuijotellen Gretaan istui pöydän toisessa päässä Hugh Ritson. Toinen jalka oli nostettu toiselle polvelle, ja pitkät hermostuneet oikean käden sormet leikkivät kengännauhoilla. Hänen päänsä oli kurkottunut eteenpäin ja kuultava, kalpea, sileäksi-ajettu naama suurine kylmine silmineen ja laajoine, liikkuville sieraimineen muistutti enemmän kuin koskaan ennen rotuhevosta. Kenkään ei arvannut syytä, mikä Hugh Ritsonin oli tänne tuonut. Joku olisi voinut sanoa, että välinpitämättömyys kuvastui noista silmistä ja tuolla otsalla asui epätoivoa peittelevä huolettomuus.
Lähellä sitä paikkaa, jossa tungos oli ahtain, supina vilkkain ja levottomin, istui Drayton herra Bonnithornen rinnalla. Hänen yllään oli raidakkaasta kankaasta tehty puku, jollaista hän kaikista mieluimmin käytti, ja hän oli pistänyt jättiläismäisen sinipunervan liljan napinkoloonsa. Hänen poskensa punoittivat ja silmät säteilivät. Silloin tällöin hän nojasi taapäin, kuiskaten jotakin sepälle, myllärille ja Lentävän Hevosen kapakoitsijalle, jotka olivat ryhmittyneet hänen taaksensa. Hänen huomautustensa täytyi olla erittäin sukkelia, sillä niitä seurasi aina hiljainen kikatus ja silmien välke, vaikkakin äänekäs ja hyväksyvä melu hillittiin.
Kantajan asianajaja luki julki kannekirjelmänsä, Kantaja vaati, että sukutilojen perintöoikeus tuomittaisiin hänen miehellensä, joka nyt oli oikeuden turvaa vailla. Hän väitti, että se mies, joka nyt hallitsi Ghylliä, ei ollut hänen miehensä Paul Ritson, vaan Paul Drayton, Hendonin kapakoitsija, joka merkillisellä tavalla oli hänen miehensä näköinen ja sen avulla oli asettunut hänen miehensä sijalle. Selvät asianhaarat, jotka jätettiin nyt oikeuden tutkittaviksi, peittämättömästi todistivat, ettei vastaaja ollut Paul Ritson, joka yksin perintöoikeuden nojalla oli isänsä kiinteimistöjen omistaja. Onnettomuudeksi se, joka olisi voinut antaa ratkaisevan todistuksen, kuinka Paul Drayton, kapakoitsija, saattoi päästä toisen miehen sijalle, tuli sokeaksi ja oli nyttemmin kuollut, ja asia oli sen kautta tullut vieläkin vaikeammaksi. Kuitenkin esitettävien todistusten nojalla herra tuomarin tulisi antaa valamiesten ratkaista, ettei vastaaja ollut se mies, jona hän esiintyi, vaan rikoksentekijä, jonka puolesta toinen oli kärsimässä rangaistusta. Asian selville saamiseksi yleinen syyttäjä esitti kaksi vierastamiestä, joiden todistuksen täytyi olla ratkaiseva, Paul Ritsonin vaimon ja kirkon palvelijan, joka vihkimyksen toimitti. Gretan nimi mainittiin ja hän nousi pöydän päässä seisoalleen. Hänen rintansa aaltoili pienen pitsishaalin alla, joka peitti hänen olkapäitänsä ja oli sidottu kuin merimiesten kaulahuivi rinnalle. Hän seisoi suorana, silmät kohosivat hitaasti maasta ja painuneet kädet puristettiin edessä yhteen. Tavallisten muodollisuuksien jälkeen hänen kuulustelunsa alkoi.
"Te olette Robert Lowtherin ainoa lapsi?"
"Minä olen Robert Lowtherin tytär."
Drayton nytkäytti päätänsä taapäin ja naurahti. "Te menitte naimisiin Paul Ritsonin kanssa Newlannin seurakunnan kirkossa 1875 ja vihkimyksen toimitti kunnia-arvoisa kirkkoherra Christian?"
"Niin tein."
"Hääpäivänänne te matkustitte miehenne kanssa Lontooseen, ja hän jätti teidät samana iltana St. Margaretin Westminsterin luostariin?"