"Minun rikokseni on sovittamaton rikos. Minä teen tunnustukseni vapaaehtoisesti ja tietoisena. Minä en ole täällä armoa pyytääkseni."
Kauhistuksen kohahdus kävi läpi oikeussalin. Vangin kasvoille oli kohonnut sanoin-kuvaamaton ihmettelyn ilme.
Tuomari hymyili taas.
"Otaksun teidän käsittävän, että jos valtion lainvalvojat uskovat sen kertomuksen, jonka juuri olemme kuulleet, se mies, jota te sanotte veljeksenne, saa haltuunsa ja hallittavakseen ne kiinteimistöt, jotka teidän isänne kuollessansa jälkeensä jätti?"
"Hänellä on oikeus niihin."
Vastaajan asianajaja kääntyi hymyillen valamiehiin.
"On aina tärkeätä löytää jokin järjellinen syy tuomitessamme ihmisten tekoja. Todistaja riiteli vastaajan kanssa neljä päivää sitten ja tässä on kosto. Mutta minä vetoan oikeuteen. Onko tämä juttu uskottava? Eikö tämä ole ilmeinen petosyritys?"
Tuomari keskeytti taaskin.
"Ihminen ei uhraa niin paljoa valheen vuoksi. Todistaja tietää, että kun oikeus lopettaa istuntonsa, hän itse joutuu telkien taa."
Tässä asianajaja nousi taas ja pyysi, ettei tuomari leikkisi piilosilla todistajan kanssa, ennenkuin asia on selvillä.