"Ottakaamme vanki kuulusteltavaksi," sanoi tuomari.
Paul Ritson kohotti päätänsä, Greta vaipui tuolille hänen viereensä.
Vankia ei voitu vannottaa.
Vartija esitti otteen vankilan henkilöluettelosta. Se kuului: "Paul Drayton, viisi jalkaa yksitoista tuumaa, ruskea tukka ja silmät, ikä kolmekymmentä, ammatiltaan ravintoloitsija, syntynyt Lontoossa, tuomittu ryöstöstä rautatieonnettomuudessa."
"Tarkoittaako tämä ote teitä?" kysyi tuomari.
Vangin silmät kiersivät ympäri pöydän.
"Mitä on tekeillä?" hän kysyi hämmentyneellä äänellä.
"Pitäkää ajatuksenne koossa, mies. Oletteko te Paul Ritson, Allan
Ritsonin vanhin poika?"
"Miksi sen tahdotte tietää", murahti vanki.
"Vangin, jonka on sallittu saapua todistajaksi, vaikk'ei hänellä ole kansalaisluottamusta, tulee vastata tehtyihin kysymyksiin selvästi ja kiertelemättä. Mikä on nimenne, herraseni?"
"Ottakaa se selville."