"Kaikki selvästi huomaamme, ettemme tätä onnetonta vankia voi käyttää
todistajana saadaksemme selvitystä asiaan", hän sanoi. "Hän on Paul
Drayton eikä häntä voida saada edes yrittämäänkään koettaa esiintyä
Paul Ritsonina."
Oikeussalissa vallitsi täydellinen hiljaisuus, kun ovi tuomareitten takana avautui ja kynnykselle ilmestyi kaksi naista. Toinen niistä oli pieni, ryppyinen ja vanha. Se oli rouva Drayton. Toisella oli nunnan huntu ja puku. Se oli sisar Grace.
Hugh Ritson kumartui kantajan asianajajaan, joka nousi äkkiä ja virkkoi:
"Se todistaja, josta mainitsin ja jonka sanoin kuolleen maailmalle, on nyt oikeussalissa."
Syntyi tavatonta supinaa, jonka aikana nunna johdettiin pöydän ääreen. Hän kohotti pitkää huntuansa ja sen takaa tuli esille tyynet kalpeat kasvot. Tavallisten muodollisuuksien perästä tuomari kysyi häneltä:
"Rouva Ritson, kumpi näistä kahdesta miehestä, jotka istuvat vastapäätä, on teidän poikanne?"
Sisar Grace vastasi kirkkaalla, pehmeällä äänellä:
"Molemmat ovat minun poikiani. Vanki on Paul Ritson, minun ja Allan Ritsonin poika. Toinen on Paul Lowther, minun poikani onnettomasta yhteydestä Robert Lowtherin kanssa."
Drayton hypähti seisoalleen.
"Siinä se on, kylliksi siitä", huusi hän kiihkoissansa. "Saatanan saatana, jos minä voin sitä enää sietää!"