"Vastaa, vastaa!"
"En voi vastata", sanoi, vanki kuuluvalla, mutta värähtelevällä äänellä.
Tänä kauheana hetkenä hänen voimansa näytti jättävän hänet. Hän horjahti taapäin ja lyhistyi sille tuolille, josta Greta oli noussut.
Greta kumartui hänen ylitsensä laskien kätensä hellästi hänen päänsä päälle.
"Sano heille totuus", hän rukoili, "sano, että olet minun mieheni, sano se heille, oi sano, sano!"
Paul kohotti häneen silmänsä, joista kuvastui kauhea tuska, joka rakkautensa nimessä häneltä armoa rukoili.
Kaikista läsnä-olijoista Hugh Ritson yksin tajusi, mitä liikkui hänen sydämessänsä.
"Paul Ritson on oikeutettu perijä ja isänsä ja äitinsä laillinen poika", hän mutisi kuuluvasti.
Vanki kääntyi sinne, missä hänen veljensä istui ja katseli häneen sellaisin ilmein, ettei hän näyttänyt ymmärtävän, mitä uskoa tai olla uskomatta.
Vastaajan asianajaja nousi.