Harmi kuvastui herra Bonnithornen kasvoilla, mutta nöyrästi hän kuitenkin vastasi:
"Olen aina valmis palvelemaan teitä, herra Ritson. Voin palata kello kahdeksan."
"Olkee hyvä." Sitten Allan kääntyen rouva Ritsoniin lisäsi: "Tarjoa herra Bonnithornelle virvokkeita", ja hän kiiruhti hiilenpolttajan jälkeen. Päästyään pihaan hän kutsui koiria. "Britz! Laddie! Se, seh! Tulkaa, pojat, tulkaa, pojat, se, seh!"
Hän kurkisti sisään muutamasta ulkohuoneen ovesta — ja huudahti:
"Reuben, missäs sinä oot? Jouvvu ny' sukkelaan, ja tuo poika mukanas!"
Seuraavana hetkenä nuori lammaspaimen ja karjapoika mukanaan kolme paimenkoiraa saapuivat Allan Ritsonin luo pihaan.
"Tulekkos vuorelle, Mattha?" kysyi vanha mies.
"En, tältä päivältä saa riittää. Oon matkalla kotiin."
"Hyvää yötä, ja kiitos!"
Sitten joukko lähti kujaa myöten, miehet huudellen, koirat haukkuen.
Kulkiessaan eteisen läpi herra Bonnithorne tapasi Hugh Ritsonin, joka oli menossa ulos kasvoilla kova ilme ja pää alas painuneena.