"Kylliksi! Mieluummin minä otan miehekseni mieronkiertäjän, kuin sinunlaisesi herrasmiehen."
Kasvot kasvoja, silmä silmää vasten, kiihkeästi hengittäen he seisoivat hetkisen. Sitten Greta pyörähti ympäri ja asteli reippaasti käytävää pitkin.
Hugh Ritson oli samassa taas oma itsensä. Hän katseli hänen jälkeensä, eikä kasvojen ilme vähintäkään muuttunut, ja sitten hänkin kääntyi ja meni mitään virkkamatta taloon.
VI LUKU.
Nukuttava hiljaisuus vallitsi huoneessa, jossa herra Bonnithorne söi välipalaansa. Se oli pieni tammella verhottu sali oikealle siitä huoneesta, jossa hän oli Allan Ritsonin kanssa alkanut keskustelun, jonka loordi Fisherin uutinen oli keskeyttänyt. Akkunan puolisko oli avattu, ja aivan kuin taulun kehyksinä erottivat akkunan pielet näköalasta osan. Iltarusko loi hohdettaan kukkuloihin ja metsä näytti asettuvan tyyneen rauhaan.
Rouva Ritson astui huoneeseen ja istahti. Hänen esiintymisensä oli vaatimatonta, melkeinpä nöyrää. Hän oli vanhettunut, mutta hänen piirteensä olivat vieläkin kauniit. Ainainen suru näytti syventävän rypyt, niin että ilme oli ihan toinen kuin nuoruuden päivinä. Hänellä oli vanhanaikainen pehmeästä kankaasta tehty puku ja valkoinen silkkikaulus. Hänen äänensä oli matala ja värähtelevä, mutta samalla jännittynyt, niinkuin hän olisi alituiseen kysellyt.
Pää painuneena, silmät luotuina alas, helmaan, jossa hänen sormensa hermostuneesti ja lakkaamatta liikuttelivat neulintikkuja, hän istui ääneti tai teki vieraalleen hiljaisia kysymyksiänsä.
Herra Bonnithorne vastaili hymyllä tai lauseilla, jotka eivät olleet kuutta sanaa pitempiä. Näiden harvojen vastausten välillä hän käytteli veistään ja haarukkaansa niin ahkerasti, että saattoi ihailla hänen erinomaista ruokahaluansa. Silloin tällöin kuului huvipaikalta monien äänien häipyvä sorina tänne asti.
Vihdoin rouva Ritsonin levottomuus pakotti hänet unohtamaan tavallisen pidättyväisyytensä.
"Herra Bonnithorne", hän sanoi, "koettakaa saada testamentti tehdyksi vielä tänä iltana. Pyytäkää herra Ritsonia, kun hän tulee takaisin, tekemään se viivyttelemättä. Hänellä on monta verratonta ominaisuutta, mutta hitaisuus on hänen vikansa. Aina hän on ollut sellainen."