Tanssi jatkui edelleen.
"Kas vain, nämä juhlathan loppuvat yhtä hauskasti kuin Carelin markkinat", sanoi eräs tytöistä.
"Bessie, sinä totisesti olet kevyt kuin höyhen", vastasi hänen toverinsa.
Bessien silmät säteilivät ilosta, kun hänen tanssiansa oli näin kehuttu ja hän avasi manttelinsa viillyttääkseen itseänsä ja näyttääkseen kaulassaan riippuvan kauniin medaljongin.
"Tuollaisesta totisesti on hitonmoiset seuraukset", mutisi vanha ilonvihaaja. "Kyllä tulevaisuus tuollaisten tyttöjen kautta muodostuu ihanaksi."
"Turhaa, mies, turhaa, maakunta menestyy vallan mainiosti", vastasi hänen ystävänsä. "Tytöt tekivät työtä ennen aikaan. Nyt ne eivät työllä käsiänsä turmele. Ehkä sentään joskus huviksensa pesevät, silittävät, kiilloittavat ja kähertelevät tukkaansa."
"Ei, ei, maakunnassa ei ole ollut onnea siitä alkaen, kun naiset rupesivat halveksimaan työtä."
Viuluniekka vetäisi jousellaan kolme säveltä, jotka tuntuivat sanovan "suutele" ja muutamasta teltan nurkasta kuuluikin äänekäs huulten maiskahdus.
"Minä näjin sinun rakastelevan koreeta Bessyä", sanoi eräs nuori mies toiselle.
"Ja minä näjin sinun kujertelevan niin sulosesti niityllä. Elä nyt kato noin vijattomasti. Turha on kieltää. Varo vain Aggyn äitiä, hän on aikamoinen lörppökieli, elä anna hälle tuulta purjeisiin. Hän höyhentää tytön ja hennoo se höyhentää jonkun muunkin."