Tanssin tauottua alkoi kuulua äänekäs lasien kilinä ja tavaton puheensorina tarjoilupöytien luota.
"Hei, sinä kelpo viuluniekka! Tule, niin otetaan tuikku murheeseen!" huudahti eräs nuorukainen, jonka posket olivat punaiset kuin kirsikat.
"Tule, Dick, tyhjennetyn yksi neljännes. Kyllä Dielin kukkaro kestää."
"Kyllä vain, mies, ja missä olet ollut sitten pestuumaanantain?"
"No, kattos, mää menin pestinottiin ja orottelin pureskellen olkea, ja silloinkos kaikki muijat kerääntyivät mun ympärillein. Yksi heistä sanoi: 'Paljonko tahrot palkkaa, korea poika?' 'Viis ja puol puntaa', sanon minä. 'Ja mitä sinä voit tehrä?' kysyy hän. 'Tehrä?' sanon minä; 'kaikkea kyntämisestä ja puimisesta hevosen harjaamiseen asti', sanon minä. 'Tule, sinä olet minun miehiäni', sanoo hän. Mutta hän oli kuin takkiainen aina mun niskassain ja siksi minä pakkasin tavarain, vaarin tilin ja tässä mää nyt olen."
Pieni joukko oli kokoontunut soittajan nelikon ympärille.
"Tulkaa, täällä Tuomas Kyttyräselkä selittää ihmisille, mitä he ajattelevat."
"Mahrotonta hänen on selittää sellaisten pölkkypäiren ajatuksia, jotka eivät milloinkaan mitään mieti."
"Hän ruoskii koko huvijoukkoa, sit' on Tuomas."
"Kuka tuo on, joka heristelee sanomalehrellä ja sanoo, että 'koko maakunta on muuttumassa, hitto vie, narrien pesäpaikaksi'?"