Vanhan miehen epäilys näytti häviävän.
"Mennyt? Mercy mennyt? Mennyt virkkamatta sanaakaan? Miksi? Minne?"
"Hänellä oli punainen nyytti kädessään ja hän itki nurkan takana kauheasti. Sen minä näin omin silmin."
Levottomuus nosti Paulin kasvoille raivostuneen ilmeen.
"Tässä on harjoitettu konnankoukkuja — olkaa siitä varmat", hän sanoi kiivaasti.
Loordi huojutti päätänsä edestakaisin, ja hänen silmänsä uivat kyynelissä. Mutta hän seisoi paikallaan hiljaa kuin itkevä lapsi.
"Minun suloinen Mercyni", hän lausui surkeasti, "mennyt pois vanhan isänsä luota."
Paul astui vanhan miehen rinnalle laskien voimakkaan kätensä hänen olalleen niin hellästi kuin nainen lastansa tyynnytellessään. Sitten hän kääntyi ja luoden säkenöivän katseensa ympärillä-oleviin virkkoi:
"Joku roisto on tehnyt tässä konnantyön. Kuka se on? Sanokaa. Tietääkö kukaan?"
Kukaan ei puhunut. Ainoastaan loordi valitti heikosti horjuen kuin juopunut. Kun sitten ensimmäinen puuska oli ohi, vanha mies alkoi nauraa. Mitä naurua se olikaan!