»Samapa se, kuka on kertonut. Isäni oli pyhimys ja marttyyri ja suuri mies, ja hän rakasti minua koko sielullaan!»
»Voi minun päätäni! Minun päätäni!… Marttyyri tosiaankin! Sosialisti ja tasavaltalainen kapinoitsija ja anarkisti!»
»Vähät siitä, millaiset mielipiteet hänellä oli. Hän oli isäni — siinä kyllin — eikä teillä ollut oikeutta uskotella minulle mitään pahaa hänestä, ajatelkoonpa maailma mitä tahansa.»
Roma oli ihana tuona hetkenä, pää pystyssä, silmät hehkuen ja komea vartalo aaltoillen kauniin puvun alla.
»Sinä tapat minut, se on varma. Konjakki… Nattalina…» huusi kreivitär, mutta Roma oli mennyt.
Ennen levollemenoaan Roma kirjoitti paronille:
»Varmaan olette väärässä. Miksi tuhlaatte aikaa lähettämällä Minghellin Lontooseen? Miksi? Miksi? Miksi? Tuo petturi ei tule löytämään mitään, ja jos hän löytää, ei siihen ole luottamista. Estäkää se heti, jos tahdotte säästää valtion varoja ja itseltänne pettymyksiä. Estäkää! Estäkää! Estäkää!
P.S. — Näytteeksi siitä, kuinka väärässä tuo mies on, mainitsen, että
D.R. tänään kertoi olleensa ennen viinurina Grand Hotellissa!»
VI.
Seuraavana aamuna Davido Rossi tuli aikaisin.