Tuolla siunatulla äidin vaistolla, joka oli herännyt Romassa, hän käsitti pojan heti ja huusi: »Mutta jos minä olisin mies, niin tahtoisin.»
»Tahtoisitteko?» sanoi Giuseppe astuen sisään kasvot loistaen ilosta.
»Hurraa! Tässähän on piano!» sanoi Roma istuen soittokoneen ääreen.
»Mitä minä soitan sinulle, Giuseppe?»
Pojasta oli samantekevää, kunhan vain oli laulu, ja pää kallellaan Roma oli miettivinhän, mitä soittaa. Vihdoin hän rupesi soittamaan juuri sitä, mitä hän alusta alkaen oli aikonut.
Se oli tuo vanha »Brittiläiset sotilaat», ja hän lauloi yhden säkeistön. Sanat hän lausui lapselliseen tapaan, ja poika rupesi heti paikalla marssimaan nuotin mukaan. Davido Rossi seisoi uunin vieressä pää kääntyneenä tuleen päin. Roma katsahti vuoroin kumpaankin.
Mutta äkkiä hän huomasi, että Davido Rossi katsoi häneen uunin yläpuolella olevasta peilistä, ja pidättääkseen kyyneliään hän rupesi nauramaan, ja laulu loppui.
Samassa avautui ovi, ja koira juoksi haukkuen huoneeseen. Sen jälestä tuli Elena, joka sanoi:
»Se raapi oven takana, ja minä arvelin, että se varmaan seurasi teitä.»
»Seurasi herra Rossia, tarkoitatte. Hän on varastanut minulta koirani sydämen», sanoi Roma.
»Samaa minä sanon pojastani», »anoi Elena.