»Kerronko, kuka hän on? Hän on vanhan ystäväni tytär.»
»Hänenkö, joka kuoli Elballa?»
»Hänen.»
»Sen hyvän miehen, joka löysi teidät ja ruokki teitä ja kasvatti teitä, kun olitte pieni poika Lontoossa?»
»Se oli Donna Roman isä.»
»Hän oli siis Volonnan prinssi?»
»Niin oli, ja ihmiset valehtelivat minulle kertoessaan, että tyttö oli kuollut ja haudattu.»
Bruno oli hetken ääneti ja sanoi sitten samealla äänellä:
»Miksette iskenyt minua kuoliaaksi, kun sanoin, että hän pettää teitä?
Antakaa anteeksi, herra!»
»Annan anteeksi, Bruno, hänen puolestaan — en omasta puolestani.»