»Ja toimittaaksenne tehtävänne te annoitte noiden pöllöjen loukata teitä ja nauraa teille?
»Niin.»
Brunon uskolliset silmät alkoivat loistaa ja vettyä.
»Unohtakaa, mitä sanoin Donna Romasta, herra.» Rossi istui ja tarttui kynään.
»En voi sitä unohtaa», sanoi hän, »enkä tahdo. En mene sinne enää.»
»Oletteko siis jo täyttänyt vanhan ystävänne pyynnön?»
»Jumala tietää! Olen koettanut parastani. Joka tapauksessa on kaikki nyt lopussa.»
»Aiotteko katkaista yhteyden hänen kanssaan?»
Rossi ei vastannut.
»Miksi niin tekisitte, jos hän on vanhan ystävänne tytär?»