»Parasta onkin», huusi Luigi katsahtaen ympärilleen ja nauraen ivallisesti.
»Mutta», jatkoi Rossi samalla vakavalla äänellä, »minä en voi sallia, että hyvää ja puhdasta naista loukataan.»
Taas Luigi nauroi, ja muutamat yhtyivät häneen.
»Minä sanon», virkkoi Rossi varmasti, »etten jätä tuota loukkausta hyvää ja puhdasta naista kohtaan kostamatta, ja se mies, joka sen lausui, kuulkoon, että hän on viheliäinen panettelija.»
»Valehtelija!» huusi Luigi, ja sitten tapahtui odottamatonta.
Bruno juoksi huudahtaen pöydän äärestä, ja ennenkuin kukaan ennätti ajatella mitä tapahtuisi, Luigi kiikkui hänen käsivarsillaan, sääret potkien ilmassa, ja seuraavana hetkenä tuo pieni lihava olento putosi jymähtäen lattialle.
Nyt seurasi yleinen mylläkkä, ja kaiken keskellä Davido Rossin vihasta värisevä ääni kajahti käskien Brunon ulos huoneesta.
Bruno juoksi ulos, pörröinen pää kumarassa ja kädet housuntaskuissa, aivan kuin koulupoika, joka on saanut selkäänsä, kun taasen Rossi, kalpeana kuin lumi ja rinta kohoten ja laskien nopeasti, kiirehti Luigin luo ja nosti hänet ylös.
»Minä häpeän», sanoi hän. »En mistään hinnasta olisi tätä toivonut. Hän on saava rangaistuksensa.»
»Jättäkää hänet minun huostaani», sanoi Luigi pistäen taskuunsa veitsen, jonka hän raivoissaan oli vetänyt esille. »Se oli oma syyni. Pyydän teiltä anteeksi.»