Palazzo Braschi on kolmiomainen palatsi, jonka pääsivu on Piazza Navonalle päin ja toiset kaksi seinää sivukaduille päin. Komeat portaat, joita kaunistaa kuusitoista itämaalaista graniittipylvästä ja kuusi suurta kuvapatsasta ja joiden marmorilevyjä peittää vanha, likainen matto, johtavat ilottomaan suureen saliin yläkertaan, jossa palvelijoita ja ovenvartijoita vetelehtii epäsiisteissä puvuissa. Tätä tietä tultiin sisäasiainministerin virastoon, joka ministeri tavallisesti myöskin on Italian pääministerinä.
Roma saapui kello yksitoista ja hänet vietiin heti ministerin huoneeseen etuhuoneen läpi, missä virkamiehiä ja kirjureita istui odottamassa vuoroaan. Paroni istui paperien ja kirjojen peittämän pöydän ääressä. Hänen polvillaan oli nahkamatto ja hänen oikealla puolellaan pöydällä oli pieni revolveri, jonka pää oli norsunluuta. Hän nousi Roman tullessa ja otti hänet vastaan kohteliaasti kuten aina.
»Kuinka täsmällinen! Ja kuinka suloiselta näytät tänään, lapseni! Tällaisena pimeänä aamuna sinä tuot auringon mukanasi yksinäisen ministeriraukankin virastoon. Istu.»
Romaa ei pettänyt tuo tervehdyksen kohtelias sointu.
»Te tahdoitte tavata minua?» sanoi hän.
Paroni nojasi käsivartensa pöytään, painoi päänsä kättään vasten, katsoi Romaan muuttumaton hymy kasvoillaan ja sanoi:
»Kuulin, että sinua saa onnitella, lapseni.»
Roma punastui hiukan.
»Hämmästytkö, että tiedän tuon?» kysyi paroni.
»Miksi siitä hämmästyisin?» vastasi Roma. »Tehän tiedätte kaikki.
Tämähän on sitäpaitsi julkinen asia, jonka jokainen tietää.»