Paroni katsahti Romaan, jonka kasvot punastuivat ja silmät säkenöivät.
»Tuo», sanoi hän, »käy ehkä vaikeaksi, koska tyytymättömiä on niin monta. Kuinka vahva teidän poliisinne on?»
»Seitsemänsataa univormussa ja neljäsataa ilman ja viisisataa viisikymmentä kunnalliskaartilaista. Paitsi näitä on kolmetuhatta karabinieeriä ja kahdeksantuhatta muuta sotilasta.»
»Siis yhteensä noin kaksitoistatuhatta viisisataa aseellista miestä?»
»Aivan niin. Ja mitä se on viittäkymmentä tai sataatuhatta tai ehkäpä sataaviittäkymmentätuhatta vastaan!»
»Te tahtoisitte, että armeija olisi saapuvilla?»
»Aivan niin! Mutta ennen kaikkea meidän tulisi saada lupa hallitukselta menetellä suurimpien rikoksellisten suhteen, olkootpa he parlamentinjäseniä tai mitä tahansa, siten kuin uusi säädös edellyttää.»
Paroni nousi ja ojensi kätensä: »Kiitos, herra senaattori! Hallitus ottaa ehdotuksenne käsiteltäväksi aivan heti. Olkaa hyvä ja käskekää tänne virkatoverini, sotaministeri.»
Kun prefekti läksi, nousi Roma mennäkseen pois.
»Ymmärrätte kai, että tämä ei ole kovin hauskaa minulle?» sanoi hän kiihtyneesti.