»Odota! Tämä ei kestä kauan… Terve, kenraali Morra! Roma, tunnettehan kenraalin? Istukaa molemmat… No, kenraali, te tiedätte, että tuo levée-en-masse on tulossa?»
»Tiedän.»
»Prefekti vakuuttaa, että vallankumoukselliset yhdistykset ovat kiihoittaneet kansaa, ja tahtoo tietää, kuinka paljon väkeä voitte antaa hänen käytettäväkseen pitämään sitä kurissa.»
Kenraali antoi yksityiskohtaisen selityksen. Roomassa oli jo kuusitoistatuhatta aseellista miestä, ja sotaministeriö oli kutsunut tänne kahden viimeisen vuoden soturit myöskin — yhteensä noin viisikymmentätuhatta miestä.
»Ministerinä ja teidän virkaveljenänne», sanoi kenraali, »olen yhtä mieltä teidän kanssanne siitä, että järjestystä ja yleisten laitosten turvallisuutta on suojattava, mutta ihmisenä ja roomalaisena en voi muuta kuin anoa, että minua ei kutsuttaisi toimintaan muuta kuin lain edellyttämillä ehdoilla.»
»Tietysti ei», sanoi paroni. »Ja ollaksemme varmat, että käskymme täytetään inhimillisellä tavalla ja viisaasti, pyydän teitä antamaan joukolle seuraavat säädökset: Ensiksi, että jos huomisiltana syntyy häiriöitä joko Colosseumissa tai munalla, upseerien täytyy odottaa varmaa käskyä poliisin edustajalta.»
»Hyvä on!»
»Sitten, että saatuaan käskyn ampua, sotilaiden tulee pitää huoli siitä, että ensimmäiset laukaukset tähdätään ilmaan, kansan yli.»
»Se on hyvä.»
»Ellei tämä hajoita joukkoja, jos he alkavat heittää kiviä sotamiehiä kohti tai muutoin koettavat vastustaa, on toinen laukaus tähdättävä — en voi sille mitään — se on tähdättävä niihin henkilöihin, jotka johtavat tietämätöntä, harhaan vietyä kansaa.»