»Ah!»
Kenraali epäröi, ja Roma, joka hengitti lyhyesti ja nopeaan, loi häneen hellän, kiitollisen katseen.
»Teettehän niin, kenraali Morra?»
»Pelkään, ettei minulla ole muuta neuvoa. Mutta jos johtajien veri vain kiihoittaa kansaa, niin kolmas laukaus…»
»Tuo», sanoi paroni, »on liian kamalaa ajatella. Minä ennustan, että jos heidän johtajansa kaatuu, niin kurja, harhaan johdettu kansa lähtee pakoon. Mutta kaikissa ihmisaikeissa on viimeinen päätösvalta jätettävä kohtalolle. Antakaamme kohtalon päättää tässäkin. Hyvästi, hyvä kenraalit⁻ Olkaa hyvä ja pyytäkää kirjurini käskemään poliisipäällikköä tänne.»
Sotaministeri läksi, ja taas Roma nousi mennäkseen pois.
»Ette suinkaan uskone, että tuonkaltainen keskustelu …» aloitti hän, mutta paroni keskeytti hänet taas.
»Älä mene vielä. Olen lopettanut heti. Angelelli ei pitäne minua kuin hetkisen. Kas tässähän te jo olette, Commendatore.»
Poliisipäällikkö astui esiin kumarrellen liioitellun kohteliaasti, mistä voi erottaa nousukkaan tosi sivistyneestä.
»Onko mitään lupaa pyydetty tuon kokouksen pitämiseen Colosseumissa,
Commendatore?»