»Rakastan sinua aina senkin tähden.»
»Etkä ajattele pahaa minusta, vaikka ehdotin, että läksisin kanssasi?»
»Rakastan sinua senkin tähden.»
»Minun täytyy olla rohkea», sanoi hän ojentautuen ylpeästi, vaikka hänen huulensa vavahtivat, ääni värisi ja silmät kostuivat. »Naisen täytyy olla rohkea, jos hän on sellaisen miehen vaimo, jolla on miehen työ tehtävänä tässä maailmassa ja suuri ja jalo velvollisuus täytettävänä.»
»Oma uljas tyttöni!»
»Minä en voi päättää, oletko oikeassa vai väärässä, mutta jos sydämesi käskee sinua tekemään niin, niin sinun täytyy totella sitä, ja minun täytyy olla sinun soturisi, joka odottaa kapteeninsa käskyä.»
»Sinä uljas tyttöni!»
»En ole turhaan isäni tytär. Hän pani alttiiksi kaikki, ja minä tahdon tehdä samoin, ja jos minulle huomenna kerrotaan, että sinä… että sinä… että olet…»
»Älä puhu, armas!»
Roman kasvot olivat vaipuneet taas Davido Rossin rinnalle, mutta kohta hän kohotti päänsä ja hänen silmänsä loistivat.