»Mainiota!»
»Onnettomuuksia ei ole tapahtunut monta. — Tuo lapsi, josta puhuin, on ainoa surmattu.»
»Oletteko saanut selville kenen lapsi se oli?»
»Olemme. Onnetonta kyllä…»
Romaa pyörrytti. Aavistus täytti hänen mielensä.
»Se oli Donna Roman palvelijan Bruno Roccon lapsi, ja nähtävästi…»
Tukahdutettu huuto kuului huoneesta. Roma ei tiennyt, oliko hän itse huutanut.
»Jatkakaa, commendatore.»
»Lapsi oli puettu jonkinmoiseen karnevaali-pukuun ja oli nähtävästi tulossa tähän taloon.»
Romaa pyörrytti vielä enemmän, ja pysyäkseen pystyssä hän tarttui kiinni pöytään, joka oli veistokuvan vieressä.