»Jos minut ajetaan maanpakoon elinajaksi…»
»Minä voin seurata sinua.»
»Jos pahin kohtaa minua ja kuolema minut tapaa…»
»Voin seurata sinua kuolemaankin.»
»Jos tapaamme toisemme taas, nauramme tälle kaikelle, Roma.»
»Niin», sanoi Roma epävarmasti.
»Ellei — — hyvästi!»
»Hyvästi!»
Roma irroitti kätensä hyväillen häntä vielä kerran. Sitten hän oli hetken melkein tiedotonna, ja kun hän taas tointui, oli Rossi mennyt.
Seuraavana hetkenä kuului vahtien tasainen astunta pimeässä. Roma seisoi sykkivin sydämin ja kuunteli. Syntyi tuskin huomattava seisahdus sotilaitten kulussa, ja sitten astunta alkoi jälleen. Rossi katsoi taakseen kääntyessään kadunkulmassa ja näki Roman vaaleassa päällystakissa kiirehtivän hiljaista katua myöten kuin henki.