Jeesuksen papit! Avatkaa evankeliumi ja sanokaa, eikö Kristus opettanut, että me olemme yksi ainoa lauma, jolla on yksi ainoa paimen, ja että kaikki ihmiset ovat Jumalan poikia ja veljiä Hänessä?
Taivaassako vain ihmisperheen tulee toteuttaa tätä? Tarkoittiko hän, että maan päällä on oleva ankaraa erotusta ja kauhistuttavaa epätasaisuutta ja että luonto ja Jumala selvästi osoittavat tahtovansa sitä ja luovansa sitä? Miksi hän siis opetti meitä rukoilemaan »Lähestyköön Sinun valtakuntasi niin maan päällä kuin taivaassa?»
Mutta vaikka taivaan valtakunta maan päällä olisikin saavuttamaton tuhatvuotinen valtakunta, ette te Jeesuksen papit tahtone kieltää Hänen lapsiltaan tuon unelman lohdutusta. Minä uneksin kirkosta, joka ei huoli maallisista oikeuksistaan, mitkä houkuttelevat sen jakamaan ihmiset kahteen luokkaan, rikkaisiin ja köyhiin, moneen kansakuntaan, ystäviin ja vihollisiin. Minä uneksin kansojen Pyhästä Isästä, joka tehdään maailman henkiseksi hallitsijaksi, ei siten että Pyhä Henki vaikuttaa seitsemään kardinaaliin suljettujen ovien takana, vaan siten, että se vaikuttaa koko maailmaan taivaan valossa. Se on se korkea kirkko ja korkea paavi, josta uneksin, ja jos Jumala tahtoo, olen ne myöskin kerran näkevä.
Davido Rossi.»
XIII.
»Rakas Davido Rossi! — Koko päivän olen kantanut kirjettäsi kuin pyhimyslipasta, joskus pikkuisen kurkistaen sitä ajaessani vaunuissa tai omnibusseissa, vieläpä joskus kadullakin. Olen juuri palannut kirjapainosta. Vanha Albert on humbugi. Hän keksi jos jonkinlaisia esteitä. Entisestä julistuksesta muka hänellä oli hyvin paljon huolta. Hän on joka hetki pelännyt vangitsemista, ja se, joka ne naulasi ilmoituspilareihin, on kärsinyt samanlaisia tuskia.
Johtopäätös: lisää rahaa. Sitä hän sai, ja kaikki on nyt hyvin.
Se, mitä sanoit Brunosta, on saattanut minut vallan kuumeeseen, ja minä olen kirjoittanut kenraalitirehtöörille ja pyytänyt saada tavata häntä. Asiamiehemme Napoleon on myöskin nyt sitä mieltä, että Bruno on salaisen inkvisitsionin uhri. Ei mikään pyhä inkvisitsioni ole koskaan enemmän ylenkatsonut keinojen valikoimista. Asianajaja N. sanoo, että Italian viranomaiset ovat perineet huonon hallituksen paheet. Kamalaa on, että tehdään väärin sen varjolla, että muka estettäisiin toisia tekemästä väärin. Mutta tässä tapauksessa tehdään väärin siksi, että estettäisiin toisia tekemästä oikein. Olen varma, että Brunoa koetetaan houkutella sinun pettäjäksesi. Jospa saisin olla hänen sijassaan! Voisivatkohan heidän juonensa vaikuttaa minuun? Ennen kuolisin.
Ja nyt tahtoisin puhua siitä ystävästäni. Tuskin voin pitää kynää sormissani, kun kirjoitan hänestä. Sinä puhuit niin hyvästi ja jalosti. Olisihan minun pitänyt tietää mitä sinä ajattelit ja kumminkin…
Armas, kuinka minä saatan jatkaa? Etkö voi arvata, mitä tahtoisin sanoa sinulle? Kirjeesi pakottaa minut tunnustamaan. Tulkoon mitä tahansa, en voi vaieta enää. Etkö arvannut kuka ystäväraukkani on? Arvelin, että muistaisit edellisen kirjeenvaihtomme, kun sinä olit rakastavinasi jotakin toista. Sinä et nähtävästi ole ajatellut sitä, ja se on taas todistus — katkera ja suloinen todistus rakkaudestasi ja luottamuksestasi minuun. Sinä asetit minut niin korkealle, ettet ollenkaan epäillytkään, että puhuisin itsestäni. Niin oli kumminkin laita, ja ystäväraukkani olen minä itse.