»Herra presidentti», huusi hän, »minä pyydän teitä ihmisyyden nimessä lausumaan, että oikeudella Italiassa ei ole mitään tekemistä sellaisen raakalaissysteemin kanssa, joka koettaa saada esille syytöksiä toista vastaan herättämällä toisessa mustasukkaisuutta ja hakee oikeutta herättämällä kostonhimoa».
Presidentti oli syvästi liikutettu. »Minä olen pyhästi luvannut tämän kuvan alla» — hän osoitti pöydän yläpuolella olevaa kuvaa — »tehdä oikeutta tässä asiassa ja olen viimeiseen saakka tekevä velvollisuuteni».
Yleinen syyttäjä nousi taas ja pyysi saada esittää muutamia kysymyksiä vangille.
»Sinä sanot todistaja Minghellin kertoneen, että vaimosi oli paennut
Rossin kanssa?»
»Niin kyllä, ja se oli valhetta, kuten kaikki muukin.»
»Kuinka tiedät, että se oli valhetta?»
Bruno ei vastannut, ja nuori upseeri veti esiin kirjeen salkustaan.
»Tunnetko herra Rossin käsialan?»
»Tunnenko oman kömpelön puumerkkini?»
»Onko tämä herra Rossin käsialaa?» sanoi upseeri antaen kirjekuoren järjestyksenvalvojalle, joka näytti sen Brunolle.